Äippä ja Ukki kävi meillä!

Mä en saanut viime vuonna järjestää niitä kaverisynttäreitä ja siksi olikin kivaa kun nyt sain kutsua koko poppoon meille. Äippä, Ukki, Salla, Mistral, Tico ja tietysti Tarro oli paikalla. Iskä ja Mummi ei sitten lopulta pääseetkään harmikseni mukaan.

Ekaks mä näytin vähän mun mestoja koko poppoolle. Mä näytin niille missä on mun peti ja missä on mun ruokakuppi - siinähän ne tärkeimmät. Siitä me sitten lähdettiin mun vetämänä samoamaan Pennalan metsiä. Tossa me ollaan melkein kaikki - ainoastaa Mistral näyttäis olevan jossain.

Tossa Ukki ihmettelee, miten toi aurauskeppi on oikein eksynyt keskelle metsää. Hetken se sitä muljutti irti ja aikansa kanniskeli - ihan viimeseksi mä näin sen aurauskepin äipällä. Hyvin Ukki jaksoi meidän nuorempien vauhdissa. Ukki otti vastuullisen paimennustehtävän huolekseen ja varmisti, ettei kukaan jää porukasta liikaa jälkeen. Ukki tuli silleen rauhallisen arvokkaasti. 

Tossa toisessa kuvassa Tarro ja Tico menee kuin majakka ja perävaunu. Me veljekset vähän pöristiin aluksi toisillemme. Mä en enää jaksanut pöristellä, joten läksin siitä sitten auraamaan latua muulle porukalle. Tarro ja Tico ne jatko sitä pöristelyä. Yritti ne Ukillekin esittää, mutta yksi Ukin vilkaisu riitti hiljentämään velipojat.

Pojaat! Pois sieltä! Enkö mä ole sanonut että sinne
EI mennä! Ja vähän äkkiä ennen kuin tulee huutia!

Ukki on ihan kone - se tikkas mäkeä ylös ja alas
 kuin nuori jalopeura

Matkan varrella oli sellainen suuri ja korkea lumikasa johon me sitten sännättiin porukalla. Äippä oli sitä mieltä, että siellä olis ollu meille pojille mukamas liian vaarallista. Se olis halunnut, että me oltaisiin tultu sieltä pois. No eihän me sitä uskottu varsinkaan kun Ukki lähti meidän messiin. Ukki sanokin äipälle, että älä kuule viitti - anna poikies mennä. No sittenhän se Ukki viel seuras meidän perässä. Lopulta äippäkin tuli sinne kinoksen päälle. Ukilla oli vähän vaikea päästä sieltä korkeelta alas - onhan se jo 12,5 vuotta. Mutta hyvin se sieltä alas tuli.


Jostain syystä ihmisiskä johdatti meidät kaikki "oikopolkua" pitkin yhden metsän läpi. Musta se oli kyllä enemmin sellainen samanlainen "Idiot trail" mitä me ihmisiskän kanssa mennään kun geokätköillään. No siinä se sitten tamppasi meille kulkureittiä minkä kerkes.


Vähän etäämpänä Ihmisiskä otti mun agilitypallon ja heitti sitä meille. Siinä me sitten koko lauma juostiin pallon perässä, mutta ei meistä ollut äipälle vastusta. Äippä jo tosin siinä pallon perässä nelistäessämme ilmoitti meille ykskantaan "Toi on mun - antaa heittää sällit!" No ei siinä meillä ollut siinä mitään vastaan laitettavaa. Edes Tarro ei tällä kertaa keksinyt mitään näppärää heittoa. Se meidän Äippä kun osaa olla aika vakuuttava, että sellanen kaupunkilaispoikakin on hiljaa.


Reipas 1,5 tuntia myöhemmin olitiin takaisin kotona ja meidät koirulit vietiin sulatettaviksi meidän alakertaan. Ihmiset sai jotain sapuskaa syödäkseen ja raukkamaisesti meidät jätettiin ruokkimatta. Yht'äkkiä lattioilla makas 6 väsynyttä perroa ja yksi väsynyt barbet. ihmisiskän mielestä se oli kuulemma ihanan näköistä. Ihmisäiskäkin sanoi, että ihanan paljon koiria. Se ei ihmisiskältä jäänyt huomaamatta ja siks se kysyikin mun siskopuolelta Sallalta olisko sillä kesäksi yhtään vapaata pentua - kun Sallalla on vähän sellaisia suunnitelmia. Mä en ihan tarkkaan tiedä mitä tarkoittaa ihmisäiskän "Älä yritä!"

Metsässä vastaan tuli mastodontti -
ehkä se turkinleikkuu ei tullut
yhtään liian myöhään

Musta oli ihan superjuttu, että noi porukat kävi täällä. Voi kun nähtäisi taas kohta. Jotain ne ihmiset puhu Ridasjärven hiekkakuopista ja jäljestämisestä, mutta saas nähdä ... 

Ja sitten tähän lopuksi pari kuvaa musta paria tuntia ennen kun ihmisiskä vei taas mun vaatteet. Nyt mä oon sellasen 600g kevyempi ja kyllä polvi taas nouseekin ihan eri tahtiin. Sunnuntaina agiradalla en meinannut pysyä pöksyissäni kun olin niin täynnä virtaa. Pöksyistä tuli mieleen, että tänä vuonna täytyy olla maalishangilla viimevuotista varovaisempi ...